Zlatanin louhikkoinen tie empaattisuuteen

Synnyin vuonna 1977. Zlatan Ibrahimović syntyi neljää vuotta myöhemmin 1981. Yhdysvaltalainen kirjoittaja Daniel Goleman julkaisi vuonna 1995 kirjan tunneälystä. Samana vuonna Suomi voitti ensimmäisen kerran jääkiekon MM-kultaa ja liittyi Euroopan Unioniin. Täytin 18-vuotta. Matti Pellonpää kuoli. Monet tapahtumat löysivät tiensä maailmankaikkeuteen ja elämämme arkeen. Elämä oli, pienet ja suuret tapahtumat olivat ja jättivät tunteen meihin. 

Zlatan solmi vuonna 1996 sopimuksen ruotsalaisen Malmö FF jalkapalloseuran kanssa. Kirjoitin silloin ylioppilaaksi. Alma syntyi. Dianan ja Charlesin ero astui voimaan. Zlatanin tie Ruotsin parhaimmaksi ja yhdeksi maailman parhaista futareista ei ollut kivinen, vaan louhikkoinen. Täynnä asenteellisia ja rakenteellisia esteitä. Zlatan kertoo uudessa dokumentissa, että hänelle annettiin ensimmäinen positiivinen palaute hänen futisurallaan vasta, kun hänet nostettiin vuonna 1999 Malmö FF:n miesten edustusjoukkueeseen. Sitä ennen hän vain taisteli ollakseen osa yhteiskuntaa, johon hän ei kuulunut. Ruotsi ei nähnyt erilaisuudessa voimavaraa tai mahdollisuutta. Zlatania tai erilaisuutta ei hyväksytty. Kun Zlatan sai positiivista palautetta, teki tämä Zlatanista paitsi itsevarmemman myös rennomman muita kohtaan. Se on empaattisuutta. Jos sinua ei hyväksytä tai tueta, olet kuin heinäseiväs. Otetaan esille, kun tarvitaan, jos silloinkaan. Ja vähitellen aika ajaa ohi, sinut unohdetaan. Zlatanin tie empaattisuuteen kulki kovinta mahdollista tietä. 

Asiat voisivat olla paremmin. Tunneäly ja empaattisuus voivat tehdä meistä sivistyneempiä ja mukavampia muita kohtaan. Ei vain kohteliaisuudesta, vaan tosiasiassa. Empaattisuudella on valtavia piileviä vaikutuksia, joita vasta nyt aletaan ymmärtää yhteiskunnan, yritysten ja valtioiden tasoilla. Empaattisuus vapauttaa ihmisen sisäiset voimavarat ja siirtää positiivisen voiman yhteisölliseksi kierteeksi. Empaattisuus on vastavuoroisuutta ja positiivisuus on kehämäistä, ei lineaarista. Empaattisuus kiertyy meihin ja me vastavuoroisesti annamme siitä osamme eteenpäin. Näin empaattisuuden ekonomiassa arvo kumuloituu koko ajan. Se on jatkuvaa ja loputonta tunteen ”talouskasvua”. Sillä ei ole rajahyötyjä, koska hyöty syntyy vuorovaikutuksessa ja hyöty jakaantuu. 

Empaattisuutta tai tunneälyä ei opittu oman aikakauteni muodollisessa koulussa eikä ilmeisesti myöskään 1980-1990-lukujen Ruotsissa. Siksi ei ole yllättävää, että tunneälystä vuonna 1995 kirjoitettu kirja, tulee viiveellä meidän yhteiskuntamme järjestykseen. Nyt vuonna 2018 kaikki on muuttumassa. Tekoäly ja digitalisaatio survoutuvat arkeemme, puristaen vanhat totutut tavat uusiksi. Jotenkin kuvaavaa on se, että jopa jääkaappi on kohta älykkäämpi kuin sen käyttäjät. Yleinen peruskaava kulkee jotakuinkin siten, että kun älykkyysosamäärä lisääntyy, tunneäly vähenee. Siten digitalisaatio saattaakin vapauttaa meidät älykkyyden ylikorostamisesta. Digitalisaatio on empaattisuuden mahdollisuus. 

Aikakautemme perushaaste on opettaa meidät tunneälykkäiksi ja empaattisiksi ihmisiksi. Se tarkoittaa osittain paluuta yhteisöllisille juurille, jota kaupungistuminen ja teollistuminen katkoi. Empaattisuuteen ei ihminen opi, jos häntä ei opeteta tai jos hänen kasvu- tai elinympäristönsä ei siihen kannusta. Empaattisuus on yksi Reset Solutions yrityksen keskeisistä toiminta-ajatuksista. Empaattisuus on organisaatioiden luovan uudistumisen voima – sillä on kauaskantoisia ja yllättäviä seurauksia. Se on kykyä tulla toimeen itsensä ja muiden ihmisten kanssa. Reset Solutios – Just flow with it.