Someyhteisöllisyys

Erilaisilla poliittisilla ratkaisuilla – kuten verokannusteilla tai rahoitusinstrumenteilla – voidaan lisätä innovaatioympäristöjen vetovoimaisuutta. Tiedetään myös, että raha motivoi ihmistä vain tiettyyn rajaan saakka. Sen jälkeen rajahyöty laskee – ja uusien asioiden vaikuttavuus vähenee. Pleikka nelonen tuottaa aluksi suurta iloa, mutta arkipäiväistyminen on vääjäämättä edessä. Innovoinnissa ja uusien asioiden tekemisessä ratkaisee rakkaus, asenne ja innostus. Jos ihminen ei pidä työstään tai koe siitä iloa, työn tekemisen mielekkyys katoaa – se vaan fades out. Syntyy joustavuushaaste. Iloa ei saa pilliä puhaltamalla takaisin. Kun työn ilo ja mielekkyys katoavat – kuihtuu myös luovuus ja työ rutinisoituu. Ihminen ei panosta työhön yhtään ekstraa, vaan vähentää joka kulmalta ja alkaa hidastamaan työn tahtia. Siinä komerossa ei motilla, hoxilla, tykyllä tai helmillä kovinkaan suuria työhyvinvointimuutoksia saada aikaan. 

Samalla ihminen lamauttaa itsensä, jolloin myös verokannusteet ja palkka kadottavat merkityksensä. Työntekijän motivoitumisen avaimet liittyvät ihmisen johtamiseen oikealla tavalla. Tässä me epäonnistumme kovin usein. Motivaatio on myös innovaatioympäristöjen kehittämisen näkökulmasta keskeinen asia. Innovaatiot syntyvät ihmisten vuorovaikutuksessa ja siinä työssä ratkaisee riittävä erilaisuus. Tämän vuoksi monet hyvin toimivat modernit yritykset ovat monimuotoisia ja äärimmäisen alhaaltapäin ohjautuvia – mutta strategisesti johdettuja. Koulutuksella ei niinkään ole merkitystä – humanisti ja insinööri saavat todennäköisesti yhdessä enemmän aikaan kuin kaksi rutinoitunutta opettajaa tai lääkäriä. Sama pätee tutkimuksen tekemiseen, asiantuntijatyöhön, konsultointiin, opettamiseen…. 

Jos saat kauniin paketin ja avaat sen itsestään – syntyy individualistinen kokemus. Mutta jos saat kauniin paketin ja avaat sen muiden kanssa, syntyy siteitä – laajempi käsitys siitä mistä tässä kaikessa on kyse. Asioiden näkeminen edellyttää katseen kääntämistä itsensä ulkopuolelle. Tässä on yksi aikakautemme suurista paradokseista – äärimmäinen individualismi kohtaa someyhteisöllisyyden. Uskottelemme tietävän mitä muut ajattelevat, koska tiedämme mitä itse ajattelemme heistä. Individualistinen empaattisuus.

Työn imu, flow ja rakkaus työhön ovat samaa asiaa kuvaavia erilaisia käsitteitä. Kyse on ammattimaisuudesta – halusta tehdä työ mahdollisimman hyvin. Kyse on siitä miten näemme kokonaisuuden. Kyse on siitä miten ylitämme individualistisen empaattisuuden. Kyse on siitä miten pienillä asioilla tehdään ihmisten teoista suuria. Kyse on siitä miten arvostamme ihmistä. Dave Lindholm sen tiesi jo aikanaan: pieni ja hento ote – siinä kaikki. Tulevaisuuden työn tekemisessä pelkkä tiedon tuottaminen ja käsittely ei riitä. On osattava toimia luovasti, hennosti, arvostaen, vuorovaikutuksessa ja ymmärtäen. Parempaa ymmärrystä ihmisestä tarjoaa myös RESET SOLUTIONS.