Noin kymmenen käskyä ihmisten kanssa toimimiseen

Omat elämäntapamme, geenimme ja sattuma voivat sairastuttaa meidät. Mutta niin voi myös toinen ihminen. Neurotieteessä on viime vuosina kiinnitetty huomiota sosiaalisen kanssakäymisen vaikutuksiin aivoissa. Siihen miten me vaikutamme toiseen ihmiseen vuorovaikutuksessa, kun esimerkiksi puhumme toisille. Jos pomo, ystävä, puoliso tai työkaveri alkaa systemaattisesti räyhäämään tai käyttäytymään ikävästi, voit pahimmillaan sairastua. Sosiaaliset suhteet nimittäin vaikuttavat aivoihimme ja biologiseen järjestelmäämme. Siis se tunne, että tuntuu pahalta on täyttä totta. Se ei ole kuvitelmaa, eikä sitä saa pois hokemalla jotain mantraa vaikka työn imusta tai tykyttämisestä. Stressi ei tuhoa sinua vain henkisesti, vaan pahimmillaan vahingoittaa geenejä, joilla on yhteys niiden solujen toimintaan, jotka toimivat sinua kohtaan hyökkääviä viruksia vastaan. Kuka tahansa siis voi sairastuttaa minut. Tämä kannattaa muistaa, kun mietit sitä miten puhut toiselle, millä äänenpainolla ja millä sananvalinnoilla. Oletko ymmärtävä, entä empaattinen tai kykenetkö ajattelemaan oman etusi ulkopuolelta. Osaatko pitää huolta? Eli älä arvostele, puhu kunnioittavasti, älä räyhää tai huuda, älä ajattele omaa etua, huomioi muut ja ole sosiaalisesti älykäs. Ole kuin savolainen: empaattinen, välillä ärsyttävä venkula, josta ei saa tolkkua, mutta joka pitää toisesta huolta. Älä aja toisia pois. Koska ilman toista voi tapahtua pahimmillaan kauheita.

On todistettu, että yksinäisyys ja sosiaalinen eristäytyneisyys nimittäin tappaa. Helsingin yliopiston ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen juuri ilmestyneen tutkimuksen mukaan yksinäisyys lisää sydän- ja verisuonitautipotilaiden kuolleisuutta. Kukaan ei siis ole saari, vaan me muodostamme systeemisen kokonaisuuden – yhteiskunnan, yhteisöjä ja tiiviitä sosiaalisia kokonaisuuksia. Ne tekevät meistä ihmisen. Tilanne on vakava, sillä yksinäisyyden kehityskulku on länsimaalainen tositarina. Yhdysvaltalainen Robert Putnam kuvasi vuonna 2000 julkaistussa kirjassaan Bowling Alone yhdysvaltalaisen yhteiskunnan murentumista. Sen vaikutuksesta ihmiset keilasivat yksinään ja ihmisiä yhdessä pitävät voimat: yhdistykset, keilakerhot ja yhteisöt hiipuivat yksi kerrallaan. Ei vuorovaikutusta, ei sosiaalista pääomaa. Ei kamuja, enemmän yksin oloa.

Tämä huoli on vieläkin tosi. Lisää uhkaa aiheuttaa tekniikan kehitys, joka voi ajaa ihmisiä nykyistä enemmän erilleen. Tämä on radikaalia, sillä ihmiskunnan historian keskeisimmät innovaatiot ovat syntyneet vuorovaikutuksesta ja yhteistyöstä. Nyt tekniikka uhkaa repäistä kuilun välillemme. Pelkkä somettaminen ja viestittely ei nimittäin riitä aktivoimaan esimerkiksi aivojemme peilineuroja. Niitä jotka auttavat meitä aistimaan toisen ihmisen tunteet. Ne eivät myöskään tuota dopamiinia, sitä joka syntyy kun katsot toista silmiin tai kun sinulle lauletaan. IG-tykkäykset tai WhatsApp -viestit eivät myöskään aktivoi sukkulasoluja. Hermosoluja, jotka auttavat meitä tekemään sosiaalisia päätöksiä.

Mitä me tarvitsemme. Me tarvitsemme toisiamme, mutta toisten kanssa ei voi elää kuin pellossa tai luolassa. Tarvitsemme enemmän sosiaalista älykkyyttä, kykyä ymmärtää toista ihmistä ja kykyä toimia ihmissuhteissa. Silloin siirrytään yhdysvaltalaisen psykologin Daniel Golemanin mukaan ihmiskeskeisyydestä ihmistenväliseen toimintaan. Samalla siirrämme painopistettä oman edun tavoittelusta toisten huomioimiseen. Hyvä elämä lähtee kanssakäymisestä. Siihen meistä jokainen voi vaikuttaa ja tuottaa samalla lisää sosiaalisesti älykästä vuorovaikutusta. Se on myös tulevaisuuden työelämän ja liikkenjohtamisen perusta. RESET your thinking!