Systeemiajattelu liikkeenjohdon konsultoinissa

Ajoittain kannattaa ajatella, että eksponentiaalinen kasvu ei voi jatkua äärettömyyksiin. Jossain ovat kaiken rajat ja silloin todellakin läikkyy yli. Taloustieteilijä Kenneth Boulding todisti aikoinaan Yhdysvaltojen kongressissa, että se joka uskoo eksponentiaaliseen kasvuun, on joko hullu tai taloustieteilijä. Kadehdittavaa rohkeutta, itseironiaa ja kykyä arvioida kokonaisuutta kriittisesti. Harvoin tällaista tapahtuu, useimmiten ei, koska emme näe kokonaisuutta riittävällä tarkkuudella. Emme myöskään osaa, halua tai uskalla asettaa omaa asiantuntemustamme laajempaan mittakaavaan. Jos sen osaisimme, näkisimme paremmin. Vaikka elämä on näkökulmakysymys, ratkaisee kokonaisuus. Kokonaisuuden ymmärtäminen on kauneimpia asioita mitä voimme saavuttaa. Se ei rajoita, vaan antaa mahdollisuuden nähdä paremmin. Nähdä oma osuus, rajat ja osa tarkemmin.  

Siilot ja urat lamauttavat luovan ajattelun ja latistavat horisontin pieneen viivaan. Silloin ei näe metsää, eikä kyllä edes puitakaan. Miten sitten opitaan ajattelemaan kokonaisvaltaisesti. Tämä on ratkaiseva kysymys monen ihmisen ja organisaation näkökulmasta. Itseohjautuvat organisaatiot toimivat kuten perhe: luottamuksen varassa, joka on myös kaiken inhimillisen toiminnan perusta. Se synnyttää ääretöntä motivaatiota työtä kohtaan ja imee työntekoon aivan itsestään. Silloin ei tarvitse puristaa tai painaa määräpäivän edessä. Silloin johtajan tarvitsee vain semisti kehystää kokonaisuutta ja antaa virralle virran. Siinä kohdin ihmiset eivät toimi jonkun tahdon tai käskyn mukaan, vaan sulautuvat osaksi toisen ajattelua ja jaettua visiota.

Maineikkaan MIT:n systeemitutkija Peter M. Senge kirjoitti jo lähes kolme vuosikymmentä sitten systeemiajattelun keskeisestä merkityksestä oppivassa organisaatiossa. Olemme vieläkin lähtökuopissa tämän ajattelun suhteen. Kysymys on hierarkkisen organisaation murtamisesta ja jatkuvan oppimisen integroimisesta osaksi organisaatio- ja yrityskulttuuria. Nykyään systeemisen ajattelun merkitys korostuu, sillä eri asioiden välinen keskinäisriippuvuus vahvistuu koko ajan globaalissa verkostomaailmassa. Systeemisyys tarkoittaa järjestelmän osien välisestä vuorovaikutuksesta syntyvää kokonaisuutta. Sitä ei syntyisi ilman yhtä tai useampaa osaa, eikä osilla sellaisinaan kovinkaan paljoa tekisi. Kokonaisuus on enemmän kuin osat itsessään. Systeemiajattelun puute on monen organisaation ongelma vielä nykyäänkin. Samalla tavalla kuin esimerkiksi lentokone muodostaa systeemin, jossa eri osat luovat lisäarvon, ovat myös organisaatiot, yritykset ja maailma systeemisiä. Silloin ratkaisevaa on, miten onnistumme tuomaan ihmiset yhteen osaksi kokonaisuutta ja lisäämään yhteisöllisyyttä yrityksiin ja organisaatioihin. Siihen työhön voi soveltaa esimerkiksi RESET –mallia.