Kläbon hyppy voittoon. Miten kunnat tekevät samanlaisen hypyn?

Kunnat ovat muutoksessa, kun maakunnat ja sote seilaavat eteenpäin. Mitä kuntiin jää suurmuutoksen jälkeen, kun tehtäviä, työntekijöitä, vastuita ja budjettia siirrellään? Monet sanovat, että tulevaisuuden kuntiin jää paljon valtaa, esimerkiksi kaavoitus tai koulut. Varmaa kuitenkin on, että kuntiin jää kuntalaiset. Niitä ei saa pois, vaikka uusia hallintorakenteita synnytetään. Eivätkä kuntalaiset siirry asumaan maakuntaan, vaan identifioituvat kuntaan, kylään, kaupunginosaan, katuun, kortteliin… Jotta kunnat säilyvät tulevaisuudessa kuntalaisten identifioitumisen kohteena, on niiden kiinnitettävä suurempi huomio ihmisiin. Ihminen on tyypillisesti juurtuvaa sorttia ja ei muuta tuosta vaan, vaikka on valinnan varaa. Tämä on syytä muistaa. Kun ihminen asuu kunnassa, ennättää monta hallintouudistusta ja strategiaa seilata kauas ulapalle. Osa meistä on niistä autuaan tietämätön ja ne eivät kosketa millään tavalla. Siksi on ajateltava ihmistä hänen ympäristönsä kautta. Sitä ei hallintoalueilla, lautakunnan kokouksilla ja esteettisesti napakoilla graafisilla ilmeillä saada, vaan lähestymällä ihmistä korttelin, kadun, kuntalaiskamun ja kotiseudun kautta. Kun siis strategioista ja graafeista on päästy, voidaan siirtyä aitoon vetovoimaan.

Kuntalaisten aidon osallisuuden lisääminen on palveluiden suunnittelun näkökulmasta keskeinen tekijä. Kunnat ovat ottamassa enenevästi askeleita osallistavaan ”asiakaslähtöiseen” kuntien ja kaupunkien kehittämiseen. Tämä tie on oikea, mutta vauhti on hidas ja kehittämisessä edetään vielä jossain määrin hallinnon siiloissa ja latu-urissa. Kehittämistä ohjaa asiantuntijaeetos ja kuntien hallintorakenne. Tämä on ymmärrettävää, sillä ihminen tai suuret organisaatiot eivät muutu nopeasti. Monet meistä eivät näe oman näkökulmansa ulkopuolelle. Itsekin opettelen joka päivä ulos tästä tavasta. Sama ilmiö on havaittavissa myös monissa muissa julkisrahoitteisissa organisaatioissa, kuten yliopistoissa tai sairaaloissa.

Sote ja maakuntauudistus tarjoavat ainutkertaisen mahdollisuuden irtaantua hallinnon siiloista ja asiantuntijaeetoksesta ja lähestyä kuntalaista ihmisenä tämän arjen, tunteiden ja elinympäristön kautta. Nyt on mahdollisuus ottaa pidempi ”loikka”, kuten esimerkiksi miesten sprintin olympiakultamitalisti Johannes Kläbo teki Pyeongchangin olympialaisissa. Hiihtäjällä oli omintakeinen juokseva tekninen tyyli ja tämän tekniikan avulla hän teki mittavan useiden kymmenten metrien kaulan kanssakilpailijoihin. Samalla Johannes Kläbosta tuli miesten hiihdon nuorin olympiakultamitalisti. Kunnan kehittäminen ei ole sprinttilaji, mutta vertaus uudesta tekniikasta soveltuu myös kuntien kehittämiseen. Olisi keksittävä jotain uutta, mutta sellaista, joka ei irtoa liian kauas perinteisestä maailmasta. Sellainen tapa toimia, joka on ketterä, mutta tuttu ihmisille, eikä kuulosta liiaksi jargonialta. Mikä sitten voisi olla juokseva hiihtäjä kunnan ihmislähtöisessä kehittämisessä. Tarjoamani vaihtoehto, jolla ylitetään asiakaslähtöisyys, perinteisen urat ja asiantuntijasiilot, ja hypätään loikkimaan kuin Johannes, on RESET –palvelumalli. Siinä toimintoja kehitetään systeemisesti eli kokonaisvaltaisesti. Ihminen on keskiössä ja ihmisen elämää ymmärretään ihmisen arjen kautta, tämän kotikadun, korttelin, päiväkodin tai puiston. Esimerkiksi havainnoinnin ja haastatteluiden avulla kerätäyt pienet aineistot myllätään objektiivisen datan ja laadullisen analyysin kanssa ja tuloksena on kokonaisvaltainen, uudenlainen ja muista kilpailijoista erottuva näkemys kunnan palveluista. Se on hyppy kunnan tulevaisuuteen. Se hyppy jättää muut kunnat taakseen, kuten Johannes Kläbo kanssakilpailijat.