Jäsentyneen ajattelun taito ja ihmisten johtaminen

Ihmisten johtaminen ja ihmisten välisen yhteistyön ohjaaminen haluttuun suuntaan on sosiaalipsykologinen haaste ja usein varsin monimutkaista. Johtaminen ei luonnistu vain muotoilemalla palvelupolkua tai tehostamalla tuotanto- tai asiakasprosessit leanin avulla. Se edellyttää avautumista luovalle yhteistyölle, joka on usein ihmisohjautuvaa. Uuden vuosituhannen johtamisen konsultointi on muotoutumassa aiempaa monimuotoisemmaksi. Perinteistä teknis-taloudellista konsultaatiota on täydentämässä humanistis-yhteiskuntatieteellinen konsultointi, jossa painotetaan muun muassa asiakasymmärrystä, ideoiden syntymistä, innovaatioiden leviämistä ja yhteisöjen toimintaa. Maailmalla mennään syvällä systeemeissä, humanistis-yhteiskuntatieteellisessä ajattelussa ja eri tieteenalojen välisessä yhteistyössä.  

Yhteiskuntatieteilijät ja humanistit tulevat täydentämään liiketoiminnan konsultointia nyt ja tulevaisuudessa. S-ryhmän johtaja Veli-Pekka Ääri kannustaa yrityksiä palkkaaman sosiologin. Hän uskoo, että pehmeistä tieteistä on tullut kovia. Tämä on vielä poikkeuksellista Suomessa, mutta kun katsomme mitä tapahtuu esimerkiksi suurten globaalien yritysten johdossa, voimme nähdä ennalta mihin suuntaan yritysten ja ihmisten johtaminen on menossa.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa korostetaan niin kutsuttujen liberal arts –aineiden merkitystä ihmisen kokonaisvaltaisen ajattelun ja ongelmanratkaisun kehittymisen osana. Nämä yleissivistävät aineet laajentavat johtajan näkemystä ja kykyä toimia nopeasti muuttuvassa ympäristössä ja eri taustoista tulevien ihmisten kanssa. Usein tarvitaan myös pieniä aineistoja small data, sekä visionäärisyyttä, ideointikykyä ja sosiologista mielikuvitusta. Tämä ei tarkoita, etteikö STEM-aineet (science, technology, engineering and mathematics) olisi tärkeitä osa-alueita ihmiskunnan kehittymisessä. Ihmislähtöinen leadership –johtaminen edellyttää syvää, systeemistä ja monimuotoista johtamiskäsitystä. Pitääkö yliopistoa johtaa professori, tuleeko sairaalan johtajan olla lääkäri tai pitääkö konepajan johdossa olla insinööri? Ei, mutta toki voi. Uutta ajattelumallia on jo nyt monissa yrityksissä, esimerkiksi Alibaban toimitusjohtaja Jack Ma on valmistunut englannin kielestä, YouTuben Susan Wojcicki historiasta ja kirjallisuudesta tai Airbnbn Brian Chesky taideaineista.  

Siksi tuntuu jotenkin tympäännyttävältä, se miten suomalaista ylioppilastutkintoa ollaan uudistamista. Hesarin toimittaja Ville Eloranta kommentoi osuvasti ylioppilastutkinnon ainejaon painotuksia ja äidinkielen lukio-opetuksen vähentämistä. Hänen mukaansa ”harjaantumaton kirjoittaminen näkyy tyypillisesti myös jäsentymättömänä ajatteluna”. Tämä lienee yksi uhkakuvista, jota ei oikeasti olla ajateltu, kun tehdään uusia linjauksia ylioppilastutkintoon. Ilman jäsentynyttä ajattelua on vaikeaa johtaa ihmisiä monimutkaistuvassa ja nopeasti muuttuvassa maailmassa.

Ylioppilastutkinnon uudistamisessa ei korosteta sitä, että tekeminen ja ajattelu kuten myös kirjoittaminen ja ajattelu liittyvät toisiinsa. Tämä painottuu jo aiemmin peruskoulun uudessa opetussuunnitelmassa, jossa käsialakirjoitusta ei enää opeteta ja kädellä tekemisen opintoja vähennetään. Käsien ja aivojen välinen linkki heikentyy. Koulutuksen ennakoinnissa ja koulutuspolitiikassa keskustellaan, siitä kuinka monta juristia, lääkäriä tai insinööriä koulutetaan ja minkä verran esimerkiksi yhteiskunta-, kulttuuri- ja humanistisia aineita ajetaan alas, kun pitäisi kysyä millaista osaamista nykyaika ja erityisesti tulevaisuus edellyttää ja miltä perustalta.

Perustieteenalat ovat hyvä lähtökohta: esimerkiksi fysiikka, matematiikka, sosiologia, kirjallisuus, kielitieteet ja historia. Sen lisäksi tarvitsemme systeemistä ajattelua ja ihmisten välisen yhteistyön taitoa. Tämä edellyttää kykyä ymmärtää toista ja kykyä osata tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Välillä omasta asiantuntemuksestaan tulee myös osata antaa periksi. Tämä on myös johtamisen näkökulmasta keskeistä. Humanisti tai yhteiskuntatieteilijä voi olla yhtä hyvä, ellei jopa parempi johtaja kuin juristi, lääkäri tai insinööri. Tietenkin myös ihmisellä on väliä, pelkkä koulutustausta ei ratkaise tai tutkinto ole edellytys hyvälle johtajuudelle. Moni menestyneistä yritysjohtajista on ollut ”koulupudokkaita” ja huonoja johtajia on myös humanisteissa ja yhteiskuntatieteilijöissä.